Tekemisiä Soulissa

Viimeisestä blogipäivityksestäni on taas yllättävän kauan aikaa. Päivät tuntuvat vierähtävän huomaamatta ohitse ja aina vastassa on toiminnantäytteinen viikonloppu. Yritänkin tässä kirjoituksessa saada edes vähän kuvattua, mitä kaikkea olen ehtinyt opiskelun ohella täällä Soulissa tekemään ja näkemään.

Alkuviikon vietän yleensä Ewhan lähistöllä, koska minulla on sekä aamuluento että iltapäiväluento. Metrolla matkustaessa saa hassattua yllättävän paljon aikaa, joten luentojen välissä on parasta pysytellä lähistöllä. Aluksi turhaannuin tästä paikallaan pysymisestä, mutta nyt olen huomannut alkuviikon olevan sopiva aika tehdä kerääntyvät tehtävät sekä suunnitella loppuviikon ja viikonlopun ohjelmaa.

Ensimmäisenä perjantaina teimme visiitin Soul Toweriin. Tornista avautui mahtava näkymä kaupunkia kohti. En ole varma itse tornin korkeudesta, mutta se sijaitsi kaupunkiin nähden huomattavasti korkeammalla, joten näkymä avautui kauas.

 Siellä kaukana jossain se koti on. Onnettomalla kamerallani ei saanut kunnollisia kuvia kaupungista. Olisi ehkä syytä opetella laittamaan pimeäkuvausasetukset päälle tai ostaa idioottivarma kamera. En tosin tiedä, onko sellaista olemassakaan.

Ensimmäisenä Soul-viikonloppunani kävimme myös vaeltamassa läheisellä vuorella. Vuorikiipeily/vaeltaminen, miten sitä nyt haluaa kutsua on täkäläisten keskuudessa suosiossa. Helle oli uuvuttava ja kunto ilmeisesti heikko, sillä 5km matka otti todella voimille. Valitsimme helpoimman reitin enkä tosiaankaan ole varma, olisinko selvinnyt vaikeammista. Reitti ei ollut maastoltaan haastava, mutta 2,5km portaita ylös tuntui pohkeissa. Kesäkunto missä oletkaan! Matkalla törmäsi useisiin supervanhuksiin, jotka kapusivat rappusia keppien tuella. Olisinpa itsekin joskus yhtä rautainen.

Nyppylä, jolle kapusimme oli todella vehreätä seutua, joten lopulta ylös päästyämme maisemia ei oikeastaan nähnyt. Lisäksi matkassamme ollut korealainen tiesi kertoa, että suuri osa vuorten huipuista on sotilasaluetta, jossa korealaiset pojat joutuvat harjoittelemaan kahden vuoden sotilaskoulutuksensa aikanaa.

 Toinen tapa nauttia ulkoilmasta reippailun merkeissä on vuokrata polkupyörä. Han- joen lähistöllä maasto on mukavan tasaista, eikä autoja tarvitse pelätä, koska rannassa kulkee kevyen liikenteen väylä.

Kaupungissa ei voi luonnollisestikaan välttyä shoppailulta. Ewhan lähistössä on paljon pieniä putiikkeja ja katukauppiaita.Olen ollut täällä kesäsesongin alennusmyynnin aikaan, joten olen tehnyt vaatelöytöjä 1000-5000won välillä (alle 1-4e).  Asiasta tekee kuitenkin ongelmallisen se, että useimmissa tällaisissa putiikeissa ei ole mahdollisuutta sovittaa vaatteita ja aasialainen vaatekoko on haastava. Joissakin liikkeissä saattaa olla sovituskoppi, mutta tästä huolimatta sovittaminen on kielletty.

 Teimme myös tutustumisreissun Namdaemun torille. Torikauppiaat kaupittelivat kaikenlaista tavaraa keititövälineistä rohtoihin. Torilta voisi löytää luultavasti jotain kotiin viemistä, mutta tällä kertaa keskityin lähinnä katukeittiöiden tarjontaan.

 Sovittamisen kannalta parempi vaihtoehto vaateostoksille on ostoskadut, joilla sijaitsee globaalien merkkien myymälöitä. Kukkaro tosin kevenee näillä kaduilla nopeammin, mutta ainakin tietää vaatteen sopivan päälle. Löysin liikkeistä pari ohutta neuletta, joiden hinta oli 20000wonin hujakoilla ( n. 14e). Muuten vaatteiden hinnat tuntuivat olevan Suomen hintoja matalammat, mutta aivan pilkkahinnalla syksyn uutuuksia ei saa.