Tekemisiä Soulissa

Viimeisestä blogipäivityksestäni on taas yllättävän kauan aikaa. Päivät tuntuvat vierähtävän huomaamatta ohitse ja aina vastassa on toiminnantäytteinen viikonloppu. Yritänkin tässä kirjoituksessa saada edes vähän kuvattua, mitä kaikkea olen ehtinyt opiskelun ohella täällä Soulissa tekemään ja näkemään.

Alkuviikon vietän yleensä Ewhan lähistöllä, koska minulla on sekä aamuluento että iltapäiväluento. Metrolla matkustaessa saa hassattua yllättävän paljon aikaa, joten luentojen välissä on parasta pysytellä lähistöllä. Aluksi turhaannuin tästä paikallaan pysymisestä, mutta nyt olen huomannut alkuviikon olevan sopiva aika tehdä kerääntyvät tehtävät sekä suunnitella loppuviikon ja viikonlopun ohjelmaa.

Ensimmäisenä perjantaina teimme visiitin Soul Toweriin. Tornista avautui mahtava näkymä kaupunkia kohti. En ole varma itse tornin korkeudesta, mutta se sijaitsi kaupunkiin nähden huomattavasti korkeammalla, joten näkymä avautui kauas.

 Siellä kaukana jossain se koti on. Onnettomalla kamerallani ei saanut kunnollisia kuvia kaupungista. Olisi ehkä syytä opetella laittamaan pimeäkuvausasetukset päälle tai ostaa idioottivarma kamera. En tosin tiedä, onko sellaista olemassakaan.

Ensimmäisenä Soul-viikonloppunani kävimme myös vaeltamassa läheisellä vuorella. Vuorikiipeily/vaeltaminen, miten sitä nyt haluaa kutsua on täkäläisten keskuudessa suosiossa. Helle oli uuvuttava ja kunto ilmeisesti heikko, sillä 5km matka otti todella voimille. Valitsimme helpoimman reitin enkä tosiaankaan ole varma, olisinko selvinnyt vaikeammista. Reitti ei ollut maastoltaan haastava, mutta 2,5km portaita ylös tuntui pohkeissa. Kesäkunto missä oletkaan! Matkalla törmäsi useisiin supervanhuksiin, jotka kapusivat rappusia keppien tuella. Olisinpa itsekin joskus yhtä rautainen.

Nyppylä, jolle kapusimme oli todella vehreätä seutua, joten lopulta ylös päästyämme maisemia ei oikeastaan nähnyt. Lisäksi matkassamme ollut korealainen tiesi kertoa, että suuri osa vuorten huipuista on sotilasaluetta, jossa korealaiset pojat joutuvat harjoittelemaan kahden vuoden sotilaskoulutuksensa aikanaa.

 Toinen tapa nauttia ulkoilmasta reippailun merkeissä on vuokrata polkupyörä. Han- joen lähistöllä maasto on mukavan tasaista, eikä autoja tarvitse pelätä, koska rannassa kulkee kevyen liikenteen väylä.

Kaupungissa ei voi luonnollisestikaan välttyä shoppailulta. Ewhan lähistössä on paljon pieniä putiikkeja ja katukauppiaita.Olen ollut täällä kesäsesongin alennusmyynnin aikaan, joten olen tehnyt vaatelöytöjä 1000-5000won välillä (alle 1-4e).  Asiasta tekee kuitenkin ongelmallisen se, että useimmissa tällaisissa putiikeissa ei ole mahdollisuutta sovittaa vaatteita ja aasialainen vaatekoko on haastava. Joissakin liikkeissä saattaa olla sovituskoppi, mutta tästä huolimatta sovittaminen on kielletty.

 Teimme myös tutustumisreissun Namdaemun torille. Torikauppiaat kaupittelivat kaikenlaista tavaraa keititövälineistä rohtoihin. Torilta voisi löytää luultavasti jotain kotiin viemistä, mutta tällä kertaa keskityin lähinnä katukeittiöiden tarjontaan.

 Sovittamisen kannalta parempi vaihtoehto vaateostoksille on ostoskadut, joilla sijaitsee globaalien merkkien myymälöitä. Kukkaro tosin kevenee näillä kaduilla nopeammin, mutta ainakin tietää vaatteen sopivan päälle. Löysin liikkeistä pari ohutta neuletta, joiden hinta oli 20000wonin hujakoilla ( n. 14e). Muuten vaatteiden hinnat tuntuivat olevan Suomen hintoja matalammat, mutta aivan pilkkahinnalla syksyn uutuuksia ei saa.

Korealainen ruoka

Kotopuolessa varsinkin äitiä tuntuu huolestuttavan syömiseni uudessa ruokaympäristössä. Voisin hiukan kuvata täkäläistä ruokaa ja ehkä viimein vakuuttaa myös kotiväen siitä, etten todennäköisesti kuole nälkään tämän lukukauden aikana.

Taustoitukseksi täytyy sanoa, etten ollut koskaan syönyt korealaista ruokaa ennen Souliin tuloani. Tiesin sen verran, että täkäläinen ruoka on tulista ja, että merellisiä otuksia voi löytää riisinsä joukosta. Nyt parin viikon jälkeen voin todeta, ettei ruoka aivan mahdottoman tulista ole, enkä ole tilannut kertaakaan annosta, jota en olisi pystynyt syömään loppuun asti. Toistaiseksi pidän enemmän kiinalaisesta ruuasta, mutta en missään tapauksessa sanoisi korealaista ruokaa pahaksi. Tulen varmasti kaipaamaan täkäläisä ruokia kotiin palattuani.. ainakin hetken riisittömän jakson jälkeen.

Merellisiä elementtejä löysin ensimmäisen viikon aikana runsaasti nuudeleiden ja riisin sekaan kätkeytyneenä. Söin kolmena päivänä mustekalaa ja eräällä lounaalla löysin ravun keitostani. En oikein osannut toimia kovakuorisen möhkylän kanssa, joten jätin sen oman onnensa nojaan keiton rippeiden sekaan. Tässä vaiheessa todettakoon, etten sisämaan asukkina ole koskaan tottunut syömään meren antimia. 

Korealaiset syövät ruokansa metallisilla tai muovisilla, hiukan litteillä syömäpuikoilla. Olin aiemmin oppinut jonkinlaisen väärän syömäotteen puisilla pyöreillä puikoilla, mutta huomasin hyvin pian, ettei sama tyyli toimisi metallisilla puikoilla, jotka ovat huomattavasti puisia liukkaammat. Nyt parin viikon päivittäisen harjoittelun jälkeen syöminen onnistuu vaihtelevalla vauhdilla, mutta yleensä saan annoksen loppuun ennen ruuan jäähtymistä. Puikkojen kanssa pöytään katetaan yleensä myös lusikka, jolla voi syödä keittoja sekä riisiä. Toisinaan, jos ruoka ei ole perinteistä korealaista ruokaa vaihtoehtona on myös haarukka.

Korealaiset tuntuvat muiden Aasialaisten tapaan syövän riisiä/nuudeleita päivän jokaisella aterialla. Itse en ole vielä innostunut riisistä aivan niin paljon, joten ostan lähikaupasta muroja, maitoa ja jugurttia. Kotiväkeä kiinnosti, miltä jugurtti ja maito maistuvat ja täytyy sanoa, että ne maistuvat aivan maidolta ja jugurtilta. Lounaan olen viime aikoina syönyt kampuksen ruokaloissa ja illalla voin mennä johonkin lähialueen ravintoloista tai nauttia valmisaterian asuntolan keittiössä. 

Päivän menu esillä yhdessä kampuksen ravintolassa. Hintahaarukka kampusalueella vaihtelee 2000-7000wonin välillä. (Joka on kurssista riippuen1.3-4.8e)

Paistettua riisiä, joka ei sisältänyt mitään merellistä, eikä ollut edes tulista. Yleensä ruualla kuin ruualla tarjotaan myös jonkinlaista lientä.

Korealaista pizzaa, joka ainakin tekotapansa puolesta muistuttaa enemmän lättyä. Tähän oli leivottu vihannesten lisäksi mustekalaa. Olen maistanut myös Kimchi pizzaa, joka oli kyllä todella hyvää. Kimchi on yleensä tulista kiinankaalia ja sitä tarjotaan kaikkien ruokien lisukkeena.

Korealaista lihakeittoa. Riisin voi kipata keittoon sekaan tai syödä lisukkeena. Taustalla näkyy punaista Kimchiä.

Instant-Ramenia. Valmisruoka on täällä aivan samanlaista kuin kotonakin. Paketin kyljessä olevaa herkkua ei ole tunnistaa paketin sisällöksi.

 Korealainen grillipaikka. Lihan saa grillata itse ja se syödään salaatinlehdeltä muiden lisukkeiden kera.

There's no place like home

Olen ollut Soulissa jo yli viikon, joten alkaa olla aika päivitellä blogiani myös Korean suhteen. Ajattelin kertoa ensin hiukan uudesta "kodistani". Asustelen Ewhan kampusalueella Ewha-Samsung International Housessa. Nimestäkin voi jo päätellä, että asuntola on tarkoitettu lähinnä vaihto-opiskelijoille. Vieressä sijaitsee Graduated Dorm, jossa myöskin on vaihtareita sekä muita vierailevia opiskelijoita. Kuulin kyseisessä dormissa asuvilta ranskalaisilta, että he eivät olleet päässeet enää I-Houseen, koska olivat lähettäneet hakemukset Ewhaan turhan myöhään. Kysyntä asuntolapaikoista on ilmeisestikin kova ja joinain vuosina kaikkia ei ole pystytty sijoittamaan kampukselle. En tosin tiedä, onko tänä vuonna vaihto-oppilaita, joiden on tullut turvautua kampuksen ulkopuoliseen majoitukseen.

Itse olen tyytyväinen saamaani huoneeseen. Hain double-roomiin, vaikka aluksi ajatus ventovieraan kanssa asumisesta tuntui epämukavalta. Päädyin kuitenkin kyseiseen ratkaisuun puhtaasti taloudellisin perustein. Maksan huoneestani nyt noin 700e lukukaudelta, mikä on ihan kohtuullinen hinta. Huone on tarpeeksi iso, jotta voi ottaa myös omaa tilaa. Molempien tietokonepöydät on eräänlaisessa syvennyksessä, joten toisen naamaa ei tarvitse katsella jatkuvasti. Ilmeisesti täällä on ollut ajatuksena laittaa samasta maasta tulevat jakamaan huoneen keskenään, mutta koska olen ainut suomalainen tällä lukukaudella, sain jenkkiläisen huonetoverin.

Huoneen mukavuuksiksi voitanee laskea jääkaapin ja parvekkeen. Parvekkeelta ei tosin näe muuta kuin toisen talon seinän, joten toistaiseksi se ei ole ollut suuressa käytössä. Aamupalatarpeet voi pitää mukavasti kylmänä jääkaapissa. Jokaisessa kerroksessa on "keittiö", mutta siellä ei ole kuin mikro, leivänpaahdin ja vedenkeitin. Gourmee aterioita ei siis kokkailla, joten syön aamuisin muroja ja muut päivän mittaan nautittavat ateriat joko kampuksen ruokaloissa tai lähiseudun ravintoloissa. Omaa suihkua tai vessaa ei huoneeseen kuulu, mutta huoneemme on lähellä kyseisiä palveluja, joten tähän asti olen pärjännyt hyvin ilmankin.   

Tervetuloa meille kylään! Huoneeseen en tosin saa vieraitani päästää, mutta keittiössä voin aina keittää vaikkapa teetä.

Oma nukkumasoppeni. Vaikka ulkona on lämmintä ilmastointi pitää huoneen välillä turhankin viileänä, uni tulee kyllä. Sänky on onneksi mukava ja unilapun kanssa voin nukkua valaistuksessa kuin valaistuksessa.

 "Työskentely" nurkkaukseni, joka on aina hyvin järjestyksessä. Toisella puollla ovea on kämppikseni yhtä suuri puoli kuin minunkin. Jääkaappi sijaitsee yhteisellä alueella.

Kampusaluetta pääsisäänkäynnin suunnalta. Kampus on laaja, mutta minun kurssini keskittyvät lähelle I-Housea. Onni olla humanisti sillä vakavampien tieteentekijöiden tulee marssia kauas ylöspäin aina vain jyrkkenevään maastoon. Kuvassa ECC- rakennus, joka on kokonaan maan alla. Siellä on ruokaloita, elokuvateatteri, pankki, kauppoja, toimistoja ja opiskelutiloja.

Välilasku Pekingissä

Kuten edellisessä kirjoituksessa mainitsin en lennellyt Souliin suorinta reittiä. Saavuin keskiviikkona Pekingiin, josta tulin maanantaina Souliin. Pekingin tapahtumat ovat ehkä hiukan off-topickia Soulin vaihtoon nähden, mutta kirjoitanpa tästä huolimatta jotain piipahduksestani.

Ensinnäkin neljä kokonaista päivää ei riitä näkemään Pekingistä juurikaan mitään. Teimme yheden päiväreissun Kiinan muurille, mutta muuten jouduimme karsimaan "pakollisiakin" turistikohteita. Näkemättä jäi niin Kesäpalatsi kuin Kielletty kapunki. Näissä teimme tietoisen valinnan, koska huhu kertoo, ettei Kiellettyyn kaupunkiin käytetty päivän mittainen haahuilu ole sen arvoista, koska kaikki rakennukset ovat niin paljon toistensa kaltaisia. En osaa sanoa pitääkö tarina paikkansa, mutta ehkä selvitän sen sitten joskus seuraavalla Pekingin vierailulla.

Pekingistä jäi päälimmäisenä mieleen sen laajuus, kuumuus ja väenpaljous. Liikkumiseen piti käyttää yllättävän paljon aikaa, vaikka käytti metroa. Metrossa koki myös kiinalaista väenpaljoutta, kun kiireisimmillä linjoilla vaunut olivat aivan täynnä. Kaupungin suuri koko oli toisaalta myös hieno asia, koska sieltä löytyy toisistaan täysin erilaisia kaupunginosia. Kokemuksena Peking oli hyvä ja suosittelen, mutta kannattaa varata tarpeeksi aikaa.

Kiinalainen ruoka on hyvää ja sitä saa riittävästi. Parhaita paikkoja löytyi vähän syrjemmästä ja kuvista voi aina arvailla, mitä on tilaamassa.