Matkailua Koreassa: Jejudo

Olen päästänyt blogini pahasti jälkeen siitä, mitä kaikkea olen täällä Koreassa ehtinyt tähän mennessä tekemään. Koetan saada kurottua tekemisiäni edes vähän kiinni, joten voisin aloittaa kertomalla kuukausi sitten tekemästäni reissusta Korean Havajille eli Jejulle. Lensimme saarelle siis perjantaina 24. syyskuuta ja lento kesti vain vajaan tunnin. Hinta oli kohtuullinen (noin 80e) ainakin, jos vertaa joihinkin Suomen kotimaan lentoihin

Jejudo eli Jeju- saari sijaitsee Korean niemimaan eteläpuolella. Se on Etelä-Korean eteläisin ja ainoa itsenäinen autonominen provinssi. Saari on nykyään golffareiden ja häämatkalaisten suosiossa ja sitä tosiaan verrataan Havajin kaltaiseksi lomaparatiisiksi. En ole koskaan Havajilla käynyt, joten en ota kantaa väitteen paikkaansapitävyyteen. 

Perjantai iltapäivän ja yön vietimme saaren suurimmassa kaupungissa Jejussa. Siellä ei oikeastaan ollut Souliin verrattuna muuta nähtävää kuin palmut. Ne todistivat selvästikin, että olimme meikäläisen mittapuulla tarpeeksi etelässä, jotta voin kertoa olevani etelänmatkalla.

Lauantaina suuntasimme ensin saaren itäosaan katsomaan laavaluolastoa, josta minulla ei ole yhtään onnistunutta kuvaa. Ensi kerralla, kun hankin kameran, en todellakaan osta tätä merkkiä, mikä minulla nyt on käytössä. Kaikki pimeäkuvat ovat täysin onnettomia ja tiedän, että saman hintaluokan kameroissa on myös parempia tarjolla ainakin pimeäkuvauksen suhteen.

Kameran aiheuttamasta turhautumisesta huolimatta luolasto oli mielenkiintoinen kohde.. ainakin minulle, kun en ole aiemmin laavaluolastossa käynyt. Ihmeteltyämme tarpeeksi luonnon valtavia voimia suuntasimme saaren eteläosaan, jonne majoituimme pariksi seuraavaksi yöksi.

Jejudo ei ole iso saari, joten pohjoisosan ja eteläosan välinen bussimatka kesti vain reilun tunnin. Saari on tuliperäinen ja sen keskellä on E-Korean korkein vuori Hallasan (1950m). Valitettavasti lyhyen visiitin ja matkakumppanini flunssan takia emme pystyneet vaeltamaan Hallasanille, joten tällä kertaa minun piti tyytyä vain ihailemaan sitä kaukaa, mutta ehkä ensi kerralla menen sitten huipulle asti.

 

Vietyämme kamppeemme hostellille suuntasimme kohti läheistä satamaa ja Cheonjiyeonin vesiputousta.

Vesiputous ei hämmästyttänyt massiivisuudellaan, mutta Soulin katuviidakon jälkeen vihrealue tuntui lähinnä paratiisilta. Ilmeisesti minun piti viettää tarpeeksi aikaa asfaltin keskellä tajutakseni sittenkin olevani luontoihminen.

                        
Saatuamme tarpeeksi vihreästä väristä lähdimme tutkimaan lähellä olevaa merenrantaa.

Sunnuntaille suunnittelemamme rantapäivä meni pilalle vesisateen takia. Minun onnekseni tämän vuoden syyskuu on ollut Korean sateisin syyskuu vuosiin. Lisäksi Hallasanin ansiosta Jejudolla sataa paljon, joten oikeastaan olisi pitänyt aavistaa jo etukäteen, että sääennustusten varaan ei kannattaisi paljon laskea. Koska emme voineet lähteä rantalomailemaan, päätimme hankkia hiukan lisäsivistystä nallekarhumuseon mudossa.

En ole ihan varma, miksi Normandian maihinnousu tai Berliinin muurin kaatuminen pitäisi esittää nallekuvaelmana, mutta jos täällä tavalla voi oppia historiaa niin mikäpä siinä. Itse saatan käyttää näitä kuvia opetusmateriaalina myöhemmin, joten kaipa reissu nallemuseoon ei ollut täysin turha.

 Myöhemmin itapäivällä uhmasimme vesisadetta ja kävimme katsomassa merestä nousevaa kivimuodostelmaa. Legendan mukaan eräs kenraali puki muodostelmalle sotilaan vaatteet, jonka ansiosta hyökkäävät mongoolit säikähtivät ja eivät tulleet saarelle.

Emme olleet selvästikään ainoita, jotka uhmasivat vesisadetta. Paikallinen kaveri keräsi kaiketi simpukoita tai muita meritoukkia kiviltä.

Maanantainakin satoi vettä, joten emme päässeet käymään rannalla ennen paluuta Jeju kaupunkiin ja lentokentälle. Ei auttanu siis muu kuin sanoa heipat Jejulle ja Jeju miehille, jotka ovat saaren tunnusmerkki.

공부해요! (Opiskelua)

En ole joutanut päivittelemään blogiani hyvään toviin. Osittain minulla on tähän perusteltuja syitäkin kuten mid-term exam:it ja poikaystävän visiitti Souliin, mutta toisaalta en vain ole saanut aikaiseksi istuutua koneen ääreen tekemään jotain järkevää. Aiemmista blogipäivityksistä ei välttämättä heti huomaa, että olen täällä opiskelemassakin, joten nyt välikokeiden jälkeen voisin kertoa, miten opiskelu on tähän asti sujunut.

한국어소업이 (Korean tunnit)

Suurin osa opintopisteistäni täällä koostuu korean kielen opiskelusta. Tunteja on mukavan tiiviiseen tahtiin joka aamu 8.10-10.50. Ilmottaduin kurssille, koska kesällä sain päähäni, että kielen opiskelusta olisi hyötyä vaihdossa ollessani. Ensimmäisten viikkojen aikana aloin kuitenkin todella katua päätöstäni opiskella koreaa yliopistossa. Tunneilla edetään hurjaa tahtia ja joka päivä on opiskeltava vähintään uudet sanat, jos haluaa pysyä kärryillä. Lisäksi turhaannuin tuntien sisällöstä. Kuvittelin opettelevamme enemmän käytännön läheisiä sanastoja ja lauseita, mutta sen sijaan osaan luetella kaksikerroksisen kotini eri huoneet.

Nyt välikokeiden ollessa ohi ja selviydyttyäni korean kokeesta hyvin voin todeta, että kertailemalla opetettuja asioita säännöllisesti, koe ei ollutkaan erityisen vaikea. Koealue oli yli kirja, joten viimeisenä iltana on turha kuvitella oppivansa kaikkea kieliopista saatika sanoista. Nyt olen paljon luottavaisempi loppukurssin suhteen, koska enää kauhuskenaariona ei ole hylätty arvosana. (En ole koskaan ennen tehnyt kuunteluharjoituksia saaden tulokseksi täydet 0 pistettä!) En tosin ole edelleenkään varma, kannattaako kurssia ottaa, jos on täällä vain yhden lukukauden. Todennäköisesti itse en ottaisi. Nyt olemme päässeet jopa niin pitkälle, että pystyn kysymään ostoksien hintaa ja vielä ymmärrän vastauksenkin, mutta ehkä olisin oppinut tämän ilman joka-aamuista aivokidutustakin. Tarjolla olisi nimittäin ollut ilmaisia korean tunteja, joista ei saa yhtään opintopisteitä. En tiedä, minkälaista opiskelu näillä tunneilla on, mutta kunhan oppii täkäläiset aakkoset ja ymmärtää kielen perusrakenteen selviytymisfraasien oppimisen ei pitäisi olla liian vaikeaa. Yliopiston tarjoamalla kielikurssilla kahlataan ainakin jotenkin läpi kolme kirjaa, joiden yhteishinnaksi tulee noin 48000wonia (reilu 30e).


Understanding world heritage of Korea

Ainoa historian kurssi, jota täällä opiskelen, käsittelee Korean maailmanperintökohteita. Tänä vuonna kurssi on todella suosittu ja kurssilla on yhteensä noin 70 opiskelijaa. Yksi syy suosioon on se, että meillä ei ole väli- eikä loppukoetta, vaan täyttelemme kurssin aikana tunteja käsittelevää workbookia ja pidämme ryhmäesityksen jostain maailmanperintökohteesta. Toinen syy suosioon on se, että teemme kurssin puitteissa myös retkiä joillekin maailmanperintökohteille, joten ainakin itse ajattelin yhdistää huvin ja hyödyn eli käydä turistikohteissa samalla kuin suoritan kurssia.

  Changdeokgung:n palatsi ja kuvassa kuninkaan seremoniasali. Kuvien ottaminen on haastavaa, kun liikkuu 70 ihmisen ryhmässä.

Jongmyo Shirne ja maailman pisin puurakennus. Sisällä on huoneet kuninkaan esi-isien hengille, joille tarjoillaan juhla-ateria kerran vuodessa Chuseokin aikaan.

 Ryhmäliikkumisen riemua.

Swimming

Kolmas opiskelemani kurssi on uintikurssi, jossa harjoittelemme vapaauintia eli kroolausta sekä selkäuintia. Tunti on vain kerran viikossa ja kokeena on 50m uinti sekä yksi kirjallinen työ, jossa täytyy analysoida omaa uintiaan. Opettaja ei puhu tunnin aikana juurikaan englantia, mutta en ole kokenut tämän vaikeuttavan merkittävästi tuntien sujumista. Hän puhuu kyllä englantia jonkin verran, joten jos minulla tai muilla vaihto-oppilailla on kysyttävää vastauksen kyllä saa.  


Kaikkiaan opiskelen täällä 13 pisteen verran, jotka ilmeisesti vastaavat kutakuinkin 26p kotosalla. Työmäärä on mielestäni sopiva, koska nyt minulla on riittävästi aikaa opiskella korean kieltä muiden kurssien ohella ilman burnoutin vaaraa.

Soulin katumaisemaa

Olen asustellut Soulissa nyt yli kuukauden. Tässä ajassa en ole ehtinyt nähdä läheskään niin paljon kaupungista kuin haluaisin, mutta jonkinlainen mielikuva on ehtinyt jo syntyä. Yritänkin kuvata näkemystäni metropolista ja sen ihmetyksistä tässä kirjoituksessa.

Ensinäkemältä Soul voi tuntua aika ilmeettömältä kaupungilta. Kaupungilla on kauas ulottuva historia, mutta viimeistään Korean sota ja sen jälkeinen jälleenrakennus on hävittänyt ilmeikkäimmät vanhat rakennukset. Lisäksi Etelä-Korea on kokenut valtavan muuttoaallon maaseudulta kaupunkeihin, joten  identtisiä kerrostaloja näkee ympäriinsä Soulissa, mutta myös muissa E-Korean kaupungeissa.

Pienemmät kadunvarret näyttävät useimmiten tältä, joten ainakin minun on vaikea aina muistaa, mitä reittiä milloinkin olen kulkenut. Kaduilla on niin paljon kylttejä, ettei niitä jaksa alkaa tavaamaan ja vaikka tavaisinkin tuskin ymmärtäisin niiden merkitystä. Tämä kuva on poikkeus siinä mielessä, että usein näillä kaduilla näkee paljon ihmisiä ja aivan turhan isoja autoja, jotka jostain syystä ajattelivat reitin olevan nopein ja paras heille. 

Ainakin viimeisenä kymmenenä vuotena täällä on kuitenkin ryhdytty panostamaan myös kaupunkilaisten asuinviihtyvyyteen. Yksi hyvä esimerkki tälläisesta projektista on mm. Cheonggye Stream. Joki on kokenut historiansa aikana monia vaiheita, mutta Korean sodan jälkeen se päätetiin peittää, kunnes 2003 tehtiin uusi päätös joen elvyttämiseksi.

Joen varsi tarjoaa mukavan, huomattavasti katutasoa rauhallisemman ja hiljaisemman paikan kävellä. Illan hämärtyessä paikalle tuli myös erilaisia katutaiteilijoita, joista ainakin eräs pelle sai suuren suosion lasten ja vähän varttuneempienkin katsojien keskuudessa.Viime aikoina Cheonggye Stream on tosin ollut kiistelyn kohteensa sillä joidenkin mielestä joen jälleenavaaminen on yhteydessä viime vuosien tulviin. Viimeksi pari viikkoa sitten satoi niin paljon, että vesi tulvi kaduilla ja mm. metroasemia jouduttiin sulkemaan. Osa kaupunkilaisista alkaakin olla ilmeisesti sitä mieltä, että he haluavat ennemmin kuivan kuin kauniin kaupungin.

Muitakin viheralueita kaupungissa toki on. Näistä voisin mainita ainakin Soulia jakavan Han-joen alueen sekä vanhojen palatsien ympärillä olevat viheralueet. Soul on toiminut pääkaupunkina 1390- luvulta asti, joten täällä on useita vanhoja keisarin asuin-, hallinto- ja rituaalipalatseja. Soul sijaitsee vuoristoisella alueella, joten lähistöllä on lisäksi useita vaellusmahdollisuuksia.

Maisemaa Han-joelle käsin. Alan tykästyä taustalla näkyviin vuoriin. Kotona vuoria näkee vain Muumeissa. Eräänä aamuna ylitin joen metrolla juuri auringonnousun aikaan ja näkymä oli huikea. Ehkä jopa sen arvoista, että heräisin näkemään tapahtuman uudestaan kameran kanssa.

 Vanhoja herrasmiehiä viettämässä päiväänsä Jongmyo Shrinen edustalla. Suurin osa herroista näytti pelaavan otheloa. Haluaisin tietää, missä on vastaava rouvasihmisten tapaamispaikka.

Toistaiseksi en ole onnistunut löytämään naisten vapaa-ajanviettopaikkaa, mutta hameväelle tarkoitetun parkkialuuen löysin. Ruudut ovat saman kokoisia kuin normaaleissakin parkkiruuduissa, mutta ruutujen taakse on jätetty enemmän peruutustilaa. Idea voi olla hyvä sillä ruutuun osuminen on toisinaan haastavaa, kuten kuvastakin näkyy.