Matkailua Koreassa: Jejudo

Olen päästänyt blogini pahasti jälkeen siitä, mitä kaikkea olen täällä Koreassa ehtinyt tähän mennessä tekemään. Koetan saada kurottua tekemisiäni edes vähän kiinni, joten voisin aloittaa kertomalla kuukausi sitten tekemästäni reissusta Korean Havajille eli Jejulle. Lensimme saarelle siis perjantaina 24. syyskuuta ja lento kesti vain vajaan tunnin. Hinta oli kohtuullinen (noin 80e) ainakin, jos vertaa joihinkin Suomen kotimaan lentoihin

Jejudo eli Jeju- saari sijaitsee Korean niemimaan eteläpuolella. Se on Etelä-Korean eteläisin ja ainoa itsenäinen autonominen provinssi. Saari on nykyään golffareiden ja häämatkalaisten suosiossa ja sitä tosiaan verrataan Havajin kaltaiseksi lomaparatiisiksi. En ole koskaan Havajilla käynyt, joten en ota kantaa väitteen paikkaansapitävyyteen. 

Perjantai iltapäivän ja yön vietimme saaren suurimmassa kaupungissa Jejussa. Siellä ei oikeastaan ollut Souliin verrattuna muuta nähtävää kuin palmut. Ne todistivat selvästikin, että olimme meikäläisen mittapuulla tarpeeksi etelässä, jotta voin kertoa olevani etelänmatkalla.

Lauantaina suuntasimme ensin saaren itäosaan katsomaan laavaluolastoa, josta minulla ei ole yhtään onnistunutta kuvaa. Ensi kerralla, kun hankin kameran, en todellakaan osta tätä merkkiä, mikä minulla nyt on käytössä. Kaikki pimeäkuvat ovat täysin onnettomia ja tiedän, että saman hintaluokan kameroissa on myös parempia tarjolla ainakin pimeäkuvauksen suhteen.

Kameran aiheuttamasta turhautumisesta huolimatta luolasto oli mielenkiintoinen kohde.. ainakin minulle, kun en ole aiemmin laavaluolastossa käynyt. Ihmeteltyämme tarpeeksi luonnon valtavia voimia suuntasimme saaren eteläosaan, jonne majoituimme pariksi seuraavaksi yöksi.

Jejudo ei ole iso saari, joten pohjoisosan ja eteläosan välinen bussimatka kesti vain reilun tunnin. Saari on tuliperäinen ja sen keskellä on E-Korean korkein vuori Hallasan (1950m). Valitettavasti lyhyen visiitin ja matkakumppanini flunssan takia emme pystyneet vaeltamaan Hallasanille, joten tällä kertaa minun piti tyytyä vain ihailemaan sitä kaukaa, mutta ehkä ensi kerralla menen sitten huipulle asti.

 

Vietyämme kamppeemme hostellille suuntasimme kohti läheistä satamaa ja Cheonjiyeonin vesiputousta.

Vesiputous ei hämmästyttänyt massiivisuudellaan, mutta Soulin katuviidakon jälkeen vihrealue tuntui lähinnä paratiisilta. Ilmeisesti minun piti viettää tarpeeksi aikaa asfaltin keskellä tajutakseni sittenkin olevani luontoihminen.

                        
Saatuamme tarpeeksi vihreästä väristä lähdimme tutkimaan lähellä olevaa merenrantaa.

Sunnuntaille suunnittelemamme rantapäivä meni pilalle vesisateen takia. Minun onnekseni tämän vuoden syyskuu on ollut Korean sateisin syyskuu vuosiin. Lisäksi Hallasanin ansiosta Jejudolla sataa paljon, joten oikeastaan olisi pitänyt aavistaa jo etukäteen, että sääennustusten varaan ei kannattaisi paljon laskea. Koska emme voineet lähteä rantalomailemaan, päätimme hankkia hiukan lisäsivistystä nallekarhumuseon mudossa.

En ole ihan varma, miksi Normandian maihinnousu tai Berliinin muurin kaatuminen pitäisi esittää nallekuvaelmana, mutta jos täällä tavalla voi oppia historiaa niin mikäpä siinä. Itse saatan käyttää näitä kuvia opetusmateriaalina myöhemmin, joten kaipa reissu nallemuseoon ei ollut täysin turha.

 Myöhemmin itapäivällä uhmasimme vesisadetta ja kävimme katsomassa merestä nousevaa kivimuodostelmaa. Legendan mukaan eräs kenraali puki muodostelmalle sotilaan vaatteet, jonka ansiosta hyökkäävät mongoolit säikähtivät ja eivät tulleet saarelle.

Emme olleet selvästikään ainoita, jotka uhmasivat vesisadetta. Paikallinen kaveri keräsi kaiketi simpukoita tai muita meritoukkia kiviltä.

Maanantainakin satoi vettä, joten emme päässeet käymään rannalla ennen paluuta Jeju kaupunkiin ja lentokentälle. Ei auttanu siis muu kuin sanoa heipat Jejulle ja Jeju miehille, jotka ovat saaren tunnusmerkki.