공부해요! (Opiskelua)

En ole joutanut päivittelemään blogiani hyvään toviin. Osittain minulla on tähän perusteltuja syitäkin kuten mid-term exam:it ja poikaystävän visiitti Souliin, mutta toisaalta en vain ole saanut aikaiseksi istuutua koneen ääreen tekemään jotain järkevää. Aiemmista blogipäivityksistä ei välttämättä heti huomaa, että olen täällä opiskelemassakin, joten nyt välikokeiden jälkeen voisin kertoa, miten opiskelu on tähän asti sujunut.

한국어소업이 (Korean tunnit)

Suurin osa opintopisteistäni täällä koostuu korean kielen opiskelusta. Tunteja on mukavan tiiviiseen tahtiin joka aamu 8.10-10.50. Ilmottaduin kurssille, koska kesällä sain päähäni, että kielen opiskelusta olisi hyötyä vaihdossa ollessani. Ensimmäisten viikkojen aikana aloin kuitenkin todella katua päätöstäni opiskella koreaa yliopistossa. Tunneilla edetään hurjaa tahtia ja joka päivä on opiskeltava vähintään uudet sanat, jos haluaa pysyä kärryillä. Lisäksi turhaannuin tuntien sisällöstä. Kuvittelin opettelevamme enemmän käytännön läheisiä sanastoja ja lauseita, mutta sen sijaan osaan luetella kaksikerroksisen kotini eri huoneet.

Nyt välikokeiden ollessa ohi ja selviydyttyäni korean kokeesta hyvin voin todeta, että kertailemalla opetettuja asioita säännöllisesti, koe ei ollutkaan erityisen vaikea. Koealue oli yli kirja, joten viimeisenä iltana on turha kuvitella oppivansa kaikkea kieliopista saatika sanoista. Nyt olen paljon luottavaisempi loppukurssin suhteen, koska enää kauhuskenaariona ei ole hylätty arvosana. (En ole koskaan ennen tehnyt kuunteluharjoituksia saaden tulokseksi täydet 0 pistettä!) En tosin ole edelleenkään varma, kannattaako kurssia ottaa, jos on täällä vain yhden lukukauden. Todennäköisesti itse en ottaisi. Nyt olemme päässeet jopa niin pitkälle, että pystyn kysymään ostoksien hintaa ja vielä ymmärrän vastauksenkin, mutta ehkä olisin oppinut tämän ilman joka-aamuista aivokidutustakin. Tarjolla olisi nimittäin ollut ilmaisia korean tunteja, joista ei saa yhtään opintopisteitä. En tiedä, minkälaista opiskelu näillä tunneilla on, mutta kunhan oppii täkäläiset aakkoset ja ymmärtää kielen perusrakenteen selviytymisfraasien oppimisen ei pitäisi olla liian vaikeaa. Yliopiston tarjoamalla kielikurssilla kahlataan ainakin jotenkin läpi kolme kirjaa, joiden yhteishinnaksi tulee noin 48000wonia (reilu 30e).


Understanding world heritage of Korea

Ainoa historian kurssi, jota täällä opiskelen, käsittelee Korean maailmanperintökohteita. Tänä vuonna kurssi on todella suosittu ja kurssilla on yhteensä noin 70 opiskelijaa. Yksi syy suosioon on se, että meillä ei ole väli- eikä loppukoetta, vaan täyttelemme kurssin aikana tunteja käsittelevää workbookia ja pidämme ryhmäesityksen jostain maailmanperintökohteesta. Toinen syy suosioon on se, että teemme kurssin puitteissa myös retkiä joillekin maailmanperintökohteille, joten ainakin itse ajattelin yhdistää huvin ja hyödyn eli käydä turistikohteissa samalla kuin suoritan kurssia.

  Changdeokgung:n palatsi ja kuvassa kuninkaan seremoniasali. Kuvien ottaminen on haastavaa, kun liikkuu 70 ihmisen ryhmässä.

Jongmyo Shirne ja maailman pisin puurakennus. Sisällä on huoneet kuninkaan esi-isien hengille, joille tarjoillaan juhla-ateria kerran vuodessa Chuseokin aikaan.

 Ryhmäliikkumisen riemua.

Swimming

Kolmas opiskelemani kurssi on uintikurssi, jossa harjoittelemme vapaauintia eli kroolausta sekä selkäuintia. Tunti on vain kerran viikossa ja kokeena on 50m uinti sekä yksi kirjallinen työ, jossa täytyy analysoida omaa uintiaan. Opettaja ei puhu tunnin aikana juurikaan englantia, mutta en ole kokenut tämän vaikeuttavan merkittävästi tuntien sujumista. Hän puhuu kyllä englantia jonkin verran, joten jos minulla tai muilla vaihto-oppilailla on kysyttävää vastauksen kyllä saa.  


Kaikkiaan opiskelen täällä 13 pisteen verran, jotka ilmeisesti vastaavat kutakuinkin 26p kotosalla. Työmäärä on mielestäni sopiva, koska nyt minulla on riittävästi aikaa opiskella korean kieltä muiden kurssien ohella ilman burnoutin vaaraa.