DMZ

Toissa viikonloppuna kävin katsastamassa Koreoiden välisen demilitarisoidun alueen eli DMZ:n. Alueelle ei pääse kuin turistikierroksilla, joten minulla ja kämppikselläni ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin varata päiväretki etukäteen. Tein varauksen reilua viikkoa aikaisemmin ja tällöin pääsimme mukaan peruutuspaikoille. Suosittelisinkin olemaan hyvissä ajoin liikenteessä varauksen suhteen, jos aikataulu Korean vierailulla on tiukka. Teimme kokopäiväretken, jonka hinta oli noin 78e. Reissu on suunntattu turisteille, joten hintakin on luonnollisesti sen mukainen. Kohde on kuitenkin sellainen, missä halusin ehdottomasti käydä Korean visiittini aikana, joten eipä minulla ollut muuta vaihtoehtoa kuin maksaa pyydetty summa mukisematta.

Noin tunnin bussimatkan jälkeen saavuimme ensimmäiseen kohteeseemme eli kolmanteen tunneliin. Tunneli on yksi neljästä löydetyistä tunneleista, jotka on kaivettu Pohjois-Korean puolelta Etelä-Korean suuntaan. Vierailemamme tunneli löydettiin vuonna 1978, ja se on noin 150m maanpinnan alapuolella. Alas tunneliin matkasimme kuvassa näkyvällä "junalla". Alhaalla ei tietystikään saanut ottaa valokuvia ja salama olisi saattanut paljastaa salakuvailuyritykset. Muutenkin koko DMZ- kierroksella rajoiteltiin kuvien ottamista. Toisaalta eipä tunnelissa hirveästi kuvattavaa olisi ollutkaan. Kuten arvata saattaa se oli suht matala (jopa minun piti kulkea välillä kyyryssä!) ja kapea maanalainen käytävä.

Tunneli suunniteltiin jalkaväen reitiksi Etelä-Korean puolelle ja sen kautta olisi pitänyt saada kuljetettua jopa divisiionallinen sotilaita tunnin aikana. Tunnelihanke paljastui kuitenkin ennen niiden varsinaista käyttämistä, ja Pohjois-Korea väitti tunneleiden olevan vanhoja hiilikaivostunneleita. Tunnelin seinät ja katto oli jopa värjätty hiilellä. Tutkimukset ovat kuitenkin osoittaneet, että alueelta ei ole löydettävissä hiiltä. Lisäksi tunnelin pohjoisosa räjäytettiin umpeen P-Korean toimesta tunnelihankkeen paljastuttua.

Seuraava pysäkki oli Dora observatory, joka sijaitsee Dora vuorella lähellä kolmatta Tunnelia. Täältä olisi pitänyt olla kirkkaalla säällä näkymä Pohjois-Korean puolella sijaitsevaan propagandakylään, mutta kuten kuvasta näkyy sää oli kaikkea muuta kuin kirkas. Valitettavasti etukäteen varatuilla reissuilla on vaikeahkoa arvata päivän kirkkautta, joten kiikarointi pohjoisen puolelle jäi tällä kertaa vain haaveeksi.

 

Seuraava etappi kierroksellamme oli Dorasan rautatieasema, joka on: "Not the last station from the South, But the first station toward the North." Tällä hetkellä rautatieasemalle pääsee junalla, mutta reittiä käyttää lähinnä turistit, jotka jostain syystä haluavat käydä asemalla itsekseen. Aseman läheisyydessä ei juurikaan ole mitään nähtävää, ja käsittääkseni rautatieasemalta ei pääse itsekseen haahuilemaan minnekään

Etelä-Korean visioissa asema tulee joskus olemaan tärkeä linkki, joka yhdistäisi täkäläisen rautatieverkon jopa Eurooppaan asti. Toistaiseksi sain odotella turhaan kotiin vievää junaa tyhjällä asemalaiturilla. Tunnelma oli muutenkin kuin jostain kauhuelokuvasta. Sää oli niin utuinen ettei selvää näkyvyyttä ollut kovinkaan kauas. Odotin koko ajan hiljaisella ja aavemmaisella asemalla, että jostain ilmestyisi lauma nälkäisiä zombeja.

Muutama vuosi sitten asemalta pääsi P-Korean puolelle Kaesongin teollisuusalueelle, mutta Koreoiden suhteiden kiristyessä myös rautatieyhteys lopetettiin. Nykyään Kaesongin teollisuusalueen välinen liikenne hoidetaan yhtä valtatietä pitkin. Teollisuusalue on siitä harvinainen, että siellä työskentelee sekä Etelä- että Pohjois-Korean kansalaisia ja alueen tehtaiden tuotteet myydään Etelä-Korean puolelle.

Lounastauon jälkeen jatkoimme matkaa JSA- alueelle eli Joint Security Area:lle. Ainoastaan tällä alueella  Etelä- ja Pohjois-Korean sotilaat ovat metrien päässä toisistaan, ja Koreoiden väliset diplomaattisuhteet hoidetaan huoneessa, joka on Etelä- ja Pohjois-Korean hallinnoiman alueen rajalla.

Olin hiukan pettynyt siihen, ettei P-Korean sotilaat seisoneen omalla puolellaan rakennuksia kuten E-Korean sotilaat. Tämä johtui kuulemma siitä, että P-Korean puolella ei ollut ketään vierailijoita käymässä. Näimme kuitenkin yhden P-Korean sotilaan omalla puolellaan vartiossa. Hän vaikutti hiukan tylsistyneeltä, mutta ehkä piristimme hänen päiväänsä edes hiukan, koska välillä hän innostui kiikaroimaan suuntaamme. 

Kaiken kaikkiaan kierros oli käymisen arvoinen siitäkin huolimatta, ettemme pystyneet kiikaroimaan P-K:n puolelle. Matkatoimistoilla oli tarjonnassa myös puolipäivä reissuja, jotka ovat huomattavasti halvempia kokopäivä kierrokseen verrattuna. Lyhyemmän kierroksen ohjelmaan kuuluu joko aamupäivän osio (paikat ennen lounasta) tai iltapäivän kierros JSA:lle. Mielestäni tällainen lyhyempi versio pätkii kokonaisuuden pahasti, joten halusin ehdottomasti tehdä pitemmän kierroksen.